Kosteikot ovat pitkään olleet alihyödynnettyjä maatalouden ympäristön- ja vesiensuojelun näkökulmasta. Tilanne on hiljalleen muuttumassa: WWF on rakentanut ja palauttanut viiden vuoden aikana 30 kosteikkoaluetta yhteistyössä maanomistajien kanssa. Kosteikot toimivat myös esimerkkikohteina, joilla vierailee vuosittain jopa satoja ihmisiä eri Itämeren maista.
Jotta ymmärtäisimme kosteikkojen merkityksen Itämeren yhteydessä, tulee meidän tarkastella hieman historiaa. Suomessa ryhdyttiin 1960-luvulla kuivattamaan pieniä lammikoita ja painanteita maa- ja metsätalouden käyttöön. Samassa yhteydessä mutkittelevat purot ja uomat ruopattiin niin sanotusti suoriksi ränneiksi, jotka laskivat ensin pienempiin vesistöihin ja lopulta Itämereen.
Seurauksena tästä on myöhemmin ollut se, että ränneissä kovalla vauhdilla edennyt sade- ja sulamisvesi on kuljettanut mukanaan esimerkiksi ojan reunamaata, joka on sittemmin päätynyt Itämereen. Tämä taas on lisännyt rehevöitymisongelmaa Itämerellä. Maailmanlaajuinen luonnonsuojelujärjestö WWF aloitti kosteikkotyön Suomessa viisi vuotta sitten vesiensuojelukeinona ja maatalouden ympäristönsuojelun edistämiseksi.
– Nyt kosteikkoalueita pyritään palauttamaan takaisin mahdollisimman luontaisille paikoille, jotta vesi ehtisi viipyä niissä ja ravinteet laskeutuisivat pohjaan. Kosteikot voivat pidättää yli puolet sinne huuhtoutuneista ravinteista ja siten vaikuttaa ratkaisevasti lähialueiden pienvesien tilaan, suojeluasiantuntija Elina Erkkilä WWF:ltä kertoo. Tavoitteena on myös, että ravinteet pystyttäisiin nostamaan uudelleen käyttöön kosteikon pohjalta.
Asiantuntijuus apuna yhteistyössä
Suomalaiset maanviljelijät ja maanomistajat ovat antaneet tukensa kosteikkotyölle, ja tämä on näkynyt kasvavana kosteikkojen rakennusvauhtina viime vuosina. Erkkilä valaisee, että kosteikkohankkeiden syntyminen lähtee aina maanomistajien innostuksesta ja aloitteesta.
– Luonnonsuojelujärjestön ja maanviljelijöiden konkreettinen yhteistyö on Suomessa aika uusi asia, mutta se on samalla myös ainoa vaihtoehto. Tällaisten käytännön projektien avulla on mahdollista saada välineitä poliittiseen vaikuttamistyöhön, mikä on todella tärkeää.
Oleellista Erkkilän mukaan olisi, jos luonnon kosteikkoja ei kuivatettaisi enää ollenkaan.
– Rannikkomme rehevöitymisongelmaa on pahentanut myös esimerkiksi se, että Etelä-Suomessa suot eli luonnon omat kosteikot ovat pääosin kuivatettuja. Kosteikot ovat kuitenkin vain yksi hyvä toimenpide Itämeren tilan parantamiseksi. Maatalouden vesistökuormituksen hillitseminen on tulevaisuudessa entistä haasteellisempaa, kun ilmastonmuutoksen myötä talvisateiden on ennustettu lisääntyvän. Tärkeitä toimia olisikin lisätä esimerkiksi peltojen talviaikaista kasvipeitteisyyttä ja optimoida lannoitteiden käyttöä.
