Kirjoittaja Jukka Leskelä on Energiateollisuus ry:n toimitusjohtaja.
Siirrymme vauhdilla kohti ilmastoneutraalia energiaa. Suomen sähköntuotannosta jo 87 prosenttia on ilmastoneutraalia, uusi ydinvoimayksikkö aloittaa tuotannon ja uusia investointeja, erityisesti tuulivoimaan, tulee hurjasti. Myös lämmöntuotannon päästöt ovat puolittuneet ja suorastaan romahtamassa lähivuosina.
Tuotannon ohella energian käytössä luovutaan fossiilipolttoaineista, kun sähköautojen määrä kasvaa eksponentiaalisesti ja teollisuus toteuttaa vähähiilisyystiekarttojaan sähköistämällä tuotantoaan. Samalla sähkön tarve kasvaa.
Nämä ovat aivan valtavan hienoja askelia kohti kestävää energiajärjestelmää. Mutta aivan näin helpolla emme selviä.
Yhä tärkeämmäksi kysymykseksi nousee, miten tämä ilmastoystävällinen energian tuotanto ja käyttö saadaan toimimaan joka hetki luotettavasti kilpailukykyiseen hintaan. Lähtökohta on, että merkittävä osa tuotannosta on sääriippuvaista, sähkön kokonaiskäyttö kasvaa ja yhteiskunnan riippuvuus siitä lisääntyy.
Kukaan ei vielä ihan tarkasti tiedä, miten energian tuotanto ja käyttö tulevassa energiajärjestelmässä kohtaavat ja miten markkinat järjestetään. Mutta onneksi tiedämme jo paljon ratkaisuja, joihin jo investoidaan ja joita kehitetään.
Katseet eri energiajärjestelmien vuorovaikutukseen
Yksi avaintekijä on energiajärjestelmien vuorovaikutus. Siinä sähkön, lämmön ja kaasun – tai yhdyskuntien, teollisuuden ja liikenteen – järjestelmät tarjoavat joustoa toisilleen. Kun sähköä on runsaasti tarjolla ja se on edullista, siitä tehdään kaukolämpöä ja synteettisiä kaasuja. Vastaavasti, kun sähköstä on niukkuutta, hyödynnetään sähkö-, lämpö- ja kaasuvarastoja, kysynnän joustoja ja esimerkiksi bio- ja sähköpolttoaineita.
Melkoinen yksimielisyys valitsee kahdesta asiasta: kaikki, mikä voidaan sähköistää, kannattaa sähköistää. Ja toisaalta: ilman puhtaita kaasuja ei saavuteta ilmastoneutraaliutta eikä järjestelmää saada toimimaan.
Teollisen mittakaavan investoinnit vedyn tuotantoon ja käyttöön ovat jo alkaneet. Vety on yhtäältä varastoitavaa energiaa ja toisaalta molekyyli, orgaanisen kemianteollisuuden perusyksikkö, josta voidaan tehdä mitä tahansa. Vaikka hiilidioksidin avulla polttoaineita, kemikaaleja, lannoitteita tai proteiineja.
Toinen keskeinen kehityskohde ovat akut ja sähköisen liikenteen infrastruktuuri. Akkuja voidaan käyttää muun muassa taajuuden säätöön, tuotannon tasaukseen aurinko- ja tuulipuistoissa sekä vara- ja huippuvoimana. Sähköisen liikenteen akut ovat liikkuvia sähkövarastoja, joiden hyödyntäminen energiajärjestelmässä on mielenkiinnon kohteena.
Energiaverkot murroksen keskiössä
Kotitalouksienkin rooli on keskeinen. Siellä syntyvät omat energiajärjestelmät, joiden osia ovat lämpöpumput, varaajat, sähköautot ja aurinkopaneelit sekä niiden älykäs ohjaus. Kotitalouksien investoinnit energiajärjestelmään ovat jo nyt vähintään sadoissa miljoonissa euroissa vuosittain.
Kaiken runkona ovat energiaverkot – sähkö, lämpö ja kaasu – joihin lisätään älykkyyttä, monisuuntaisuutta ja energian muuntoa. Ilman verkkojen luomaa infrastruktuuria energiamurrosta ei saada maaliin. Siksi energiaverkkojen investointi- ja ansaintalogiikka on murroksen ytimessä. Jos verkot eivät ole kannattavaa liiketoimintaa, voidaan lopettaa unelmointi toimivasta, kilpailukykyä luovasta, ilmastoneutraalista energiasta.
Ja vielä: tämä kaikki tulee erittäin kalliiksi, jos emme hyödynnä ja vahvista nykyisiä vahvuuksiamme täysimittaisesti. Niitä on paljon, kuten kansainväliset, isot sähkömarkkinat, vakaa ydinvoima, säätävä vesivoima sekä kiertotalouteen perustuva bioenergia lämmön- ja sähköntuotannossa.
