Itämeren tilan parantamiseksi on olemassa loistavat suunnitelmat. Ehkä tärkein on Itämeren suojelusopimuksen toimenpideohjelma (Baltic Sea Action Plan), jolla Suomi on osaltaan sitoutunut Itämeren ekologisesti hyvän tilan saavuttamiseen vuoteen 2021 mennessä. Toimia vaaditaan rehevöitymisen vähentämiseksi, luonnon monimuotoisuuden hupenemisen pysäyttämiseksi sekä haitallisten aineiden ja merenkulun haittojen vähentämiseksi.
WWF on vuosia seurannut toimenpideohjelman toteutusta Itämeren maissa. Tämänvuotinen seurantamme osoitti, että kaikki Itämeren maat ovat vitkastelleet suojelun toteutuksessa eikä meren hyvää ekologista tilaa saavuteta tavoitevuoteen mennessä. Jo vuonna 1992 sovitun ohjelman sataprosenttinen toimeenpano olisi olennaisen tärkeää, jotta voidaan keskittyä Itämeren uusiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen ja muoviroskaantumiseen. Nyt ei ole aika ryhtyä harmittelemaan myöhästymistä, vaan toteuttaa luvatut toimet.
Vuonna 1992 sovitun ohjelman sataprosenttinen toimeenpano olisi tärkeää, jotta voidaan keskittyä Itämeren uusiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen ja muoviroskaantumiseen.
Rehevöityminen on edelleen Itämeren suurin ympäristöongelma, ja merkittävin ravinnekuormituksen lähde on maatalous. Ravinnekuormituksen suurimmat pistemäiset lähteet on jo kitketty. Nyt onkin aika keskittyä hajakuormitukseen, jonka vähentäminen on edelleen pitkälti tehottomien maatalouden ympäristötukien varassa. Maatalouden ympäristöpolitiikkaan kaivataan uudistusta. Tärkeintä on kohdistaa tehokkaat toimenpiteet ja tukirahoitus sinne, missä kuormitus on suurinta, sen sijaan, että tuet jaetaan tasaisesti koko maahan.
Maatalouden ohella ravinteiden ja kiintoaineksen vähentämistä tarvitaan metsätaloudessa, jolloin keinoina ovat muun muassa avohakkuiden vähentäminen ja soiden ennallistaminen. Myös lihantuotannon on vähennyttävä ja muututtava ympäristöystävällisemmäksi rehevöitymisen saamiseksi kuriin. WWF julkaisee kuluttajien kestävien lihavalintojen tueksi WWF:n Lihaopasta, jonka viesti on: ”vähemmän, mutta ympäristön kannalta parempaa lihaa”. Jotta ympäristöystävällisempi lihantuotanto voi toteutua, toiminnan tulee olla tuottajalle kannattavaa. Seuraavalla hallituksella on töitä tehtävänä. Sen kannattaa kuunnella paitsi tuottajia, myös luontoa.
Itämeren kemikaalisaastuminen on vuosikymmenten aikana vähentynyt. Samanaikaisesti muoviroska on kuitenkin noussut kuumaksi aiheeksi myös Itämeren alueella. Asian hyvä puoli on, että ongelma on täysin ihmislähtöinen. Toisin kuin ravinteita, yksikään eliö ei tarvitse muovia. Kirkkaimmissa visioissa muoviongelman ratkaisussa voi nähdä samankaltaisen voittokulun mahdollisuuden kuin otsonikadon vastaisessa kamppailussa. Tie on monimutkaisempi ja pidempi, mutta täysin mahdollinen.
Uusi tutkimus Viikinmäen jätevedenpuhdistamon kapasiteetista puhdistaa mikromuovia jätevedestä on huojentava: yli 95 prosenttia mikromuovista jää puhdistamon altaisiin. Hulevesien tuomille mikromuovipäästöille ollaan kehittämässä suodatusjärjestelmiä, ja tutkimustietoa pienten muovipartikkelien vaikutuksista luonnossa on koko ajan enemmän. Uusi ratkaisu muovin kiertotalouteen voi olla niin sanottu kemiallinen kierrätys: käytetystä muovista saadaan jälleen neitseellistä raaka-ainetta.
Perusasiaa ei silti pidä unohtaa: turhan muovinkulutuksen on vähennyttävä.
Puhdas, luonnoltaan rikas Itämeri tuo sekä taloudellisia hyötyjä että virkistystä ja terveyttä ihmisille sen äärellä. Toimitaan yhdessä Itämeren hyväksi!
Kirjoittaja Anna Soirinsuo työskentelee meriasiantuntijana WWF:llä.
