Vilkas meriliikenne on Itämeren puhtaudelle iso uhka. Pelkästään Suomenlahdella liikkuu päivittäin keskimäärin yli 50 rahtialusta, 20 tankkeria ja 14 matkustaja-alusta.
Tankkerit aiheuttavat 10 % öljyonnettomuuksista, mutta rahtialukset ovat sitäkin suurempi uhka. Ennaltaehkäisevä työ on todella tärkeää torjuntatyön lisäksi.
Öljyntorjuntaa silmälläpitäen Itämerellä on haastavat olosuhteet moniin muihin meriin verrattuna. Kylmät, karikkoiset ja matalat vedet hankaloittavat entisestään pelastustyötä, etenkin jos onnettomuus tapahtuu talvella jäiden aikaan pimeällä.
– Öljyn luontainen hajoaminen hidastuu kylmissä olosuhteissa huomattavasti. Lisäksi myrsky hankaloittaa torjunta-alusten pääsyä onnettomuuspaikalle ja torjuntatyön tekemistä, kuten poimujen vetämistä, kertoo WWF:n meriasiantuntija Vanessa Ryan.
Öljyonnettomuuden sattuessa voi pahimmassa tapauksessa öljyyntyä satoja kilometrejä rantaviivaa.
– Käytännössä tämä tarkoittaa, että on 1–3 vuorokautta aikaa kerätä öljy merestä ennen kuin se saavuttaa rannikon. Silloin alueelliset pelastuskalustot pääsevät auttamaan. Suomessa viranomaiset ovat valmistautuneet noin 30 tonnin öljyvuotoon, Ryan selventää.
– Vapaaehtoistyö tulee mukaan siinä vaiheessa öljyntorjuntaoperaatiota, kun öljy on saavuttanut rannan.
Vaikka Itämeren kohdalla tilanne on hyvä muihin meriin verrattuna, Ryan muistuttaa tosiasiasta, että Itämeri on kansainvälisen merenkulkujärjestön alla luokiteltu erityisen herkäksi merialueeksi. Tanskan salmi ja muut pienet alueet, joissa kulkee paljon liikennettä, ovat erityisen riskialttiita onnettomuuksille, mutta valvonnan ja ohjauksen avulla niitä voidaan ehkäistä tehokkaasti.
Itämerestä tulee päästökieltoalue
Jätevesipäästöissä otettiin keväällä 2016 iso askel eteenpäin. Huhtikuussa kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n merellisen ympäristön suojelukomitea, MEPC – komitea, päätti, että Itämeren alueesta tehdään jätevesipäästöjen erityisalue.
– Tämä tarkoittaa, että Itämerestä tulee päästökieltoalue. Päätös astui voimaan uusilla aluksilla 2019 ja vanhoilla 2021 pois lukien Venäjän vedet, joilla päätös astuu voimaan vasta 2023, Ryan kertoo.
– Tulemme vaatimaan risteilyaluksilta ja varustamoilta, että he sitoutuvat vapaaehtoisesti jo siirtymäajalla jättämään jätevedet satamaan. Itämeren alueen reittiliikenne on jo useita vuosia tehnyt niin, siksi odotamme muilta samaa, hän sanoo tiukasti.
Typen päästöistä on myös neuvoteltu ja keväällä 2016 Itämeren suojelukomissio Helcom päätti vihdoin jättää kansainväliselle merenkulkujärjestölle hakemuksen siitä, että Itämerestä tulisi typpioksidin ilmanpäästöjen suhteen erityisalue.
– Poliittiset prosessit etenevät hitaasti, mikä on äärimmäisen turhauttavaa kaikessa suojelutyössä. Siksi vapaaehtoisilla toimilla näytetään tärkeää esimerkkiä siitä, kuinka tehdään vastuullisesti asioita.
Meriliikenteellä on ilmastovaikutuksia myös hiilidioksidipäästöjen osalta, ja siinäkin Ryan näkee vielä paljon parantamisen varaa.
– Meret ovat erittäin haavoittuvia myös ilmastonmuutokselle: pintalämpötila nousee, mikä vaikuttaa lajien levinneisyyteen ja sateisuus lisääntyy, jolloin valuma-alueilta tuleva ravinnekuormitus kasvaa ja ruokkii jälleen uusia ongelmia, hän luettelee.
Ryanin toive on, että tulevaisuudessa voitaisiin luopua raskaista polttoöljyistä. Tai ainakin vähentää sitä huomattavasti vaihtoehtoisia teknologioita käyttämällä.
