Johan Schmidt
toimitusjohtaja, Baltic Sea Action Group
Itämeri on keskimäärin noin 55 metriä syvä, ja sen valuma-alueella – 14 valtion maaperällä – asuu yli 90 miljoonaa ihmistä. Tämä tarkoittaa sitä, että meitä jokaista kohti on Itämeressä vain uima-altaan verran vettä.
Vaikka päästöjä Itämereen onkin onnistuttu vähentämään, Itämeren rehevöityminen jatkuu ja hapettomat merenpohja-alueet ovat laajemmat kuin koskaan. Happi on loppu lähes Irlannin kokoiselta alueelta. Ilman happea pohjasedimentit eivät kykene pitämään kiinni niihin vuosikymmenten kuluessa sitoutuneista ravinteista, ja noidankehä on valmis.
Samalla lähestymme tilannetta, jossa olemme ajaneet Itämeren suurimman kalan, turskan, sukupuuttoon. Tähän on päädytty ylikalastuksen ja esimerkiksi lisääntymistä haittaavien hapettomien pohjien yhteisvaikutuksella.
Kysymys ei kuitenkaan ole vain kalasta, vaan myös biodiversiteetistä ja ekosysteemin rikkomisesta. Tämän seuraukset voivat olla ennalta-arvaamattomia. Suomella onkin EU-puheenjohtajamaana tänä syksynä yksiselitteinen tehtävä: varmistaa, että eteläisen Itämeren turskalle asetetaan lokakuussa kalastuskielto. Kyse on viime kädessä prioriteeteista.
Meidän tulee omassa arkipäivässämme toimia Itämeren suhteen yhtä vastuullisesti kuin jos se olisi oma uima-altaamme.
Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa Itämeren tilaan. Vaikka yksittäinen ihminen voikin tuntua pieneltä, vene kääntyy, kun tarpeeksi moni tekee asioita toisin. Itämeren pelastamisessa meillä jokaisella on sitä paitsi monta ääntä: voimme vaikuttaa äänestämällä vastuullisia politikkoja ja vaatimalla heiltä tekoja, muuttamalla omaa käyttäytymistämme ja suosimalla vastuullisten yritysten tuotteita.
Meidän tulee omassa arkipäivässämme toimia Itämeren suhteen yhtä vastuullisesti kuin jos se olisi oma uima-altaamme, ja ostoskäyttäytymisessämme voimme suosia yrityksiä, jotka uskaltavat olla vastuullisuuden edelläkävijöitä. Tällä tavoin vaikutamme siihen, mitkä yritykset ovat huomispäivän voittajia ja mitkä häviäjiä. Innovatiiviset yritykset tekevät tarvittavia muutoksia jo ennen kuin markkinat tai lainsäädäntö sitä vaativat luoden yrityksen brändille vastuullisuuden pohjan, jolle rakentaa.
Ympäristöongelmat ovat usein erityisen vaikeita siksi, että ne kietoutuvat yhteen. Rehevöityminen uhkaa vedenalaisen luonnon monimuotoisuutta, mikä heikentää ekosysteemin kykyä sietää muuttuvia ilmasto-olosuhteita ja sitoa hiiltä, kun taas ilmastonmuutos lisää rehevöitymistä.
Ongelmat ruokkivat kierrettä, jota on vaikea pysäyttää. Siksi niitä on voitava lähestyä systeemitasolla. Näin tehdään muun muassa Baltic Sea Action Groupin ja Ilmatieteen laitoksen yhteisessä Carbon Action -projektissa, jossa pyritään muuttamaan maatalouskäytäntöjä ja luomaan pelloista hiilinieluja.
Ympäristö- ja yhteiskuntavastuun tulee olla kaikessa päätöksenteossa mukana. Lopulta kyseessä on maailmankatsomuksellinen arvovalinta.
Kuvitellessamme itsemme maailman navaksi asioilla on merkitystä ensisijaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat meihin itseemme. Kun kuolemme, maailma kuolee kanssamme. Jos sen sijaan hyväksymme ajatuksen, että olemme täällä vain kylässä, vastuullinen arvopohja syntyy luontevasti. Tämä pätee meihin yksilöinä ja lopulta myös yhteiskuntaan, jonka muodostamme.
Monella maanviljelijällä on yksi johtava periaate – halu jättää tila seuraavalle sukupolvelle paremmassa kunnossa kuin itse sen sai. Siinä vastuullisuus kiteytettynä.
