Peltojen kalkituksella voidaan vähentää vesistöjen ravinnekuormitusta, sillä kasvit viihtyvät kalkitussa maassa ja hyödyntävät ravinteita tehokkaasti.
Maatalous aiheuttaa merkittävän osan Itämeren fosfori- ja typpikuormasta.
– SYKEn arvion mukaan noin 60 prosenttia ihmisen mereen päästämästä fosforista ja yli puolet typestä ovat peräisin maataloudesta, toteaa Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Risto Uusitalo ja jatkaa:
– Toki meressä on myös menneen ajan syntejä, jotka vaikuttavat rehevöitymiseen, mutta tällä hetkellä mereen tulevat ravinteet ovat pääosin maataloudesta peräisin.
Ruotsissa jo pidempään käytössä ollut peltojen rakennekalkitus on yksi keinoista, joilla maatalouden ravinnekuormitukseen voidaan vaikuttaa. Erityisen hyvin rakennekalkitus auttaa fosforipäästöihin.
– Ideana on ensin ollut parantaa maan rakennetta, jotta sen muokattavuus ja kasvien kasvu helpottuisivat. Viime aikoina rakennekalkitusta on alettu tutkia myös fosforipäästöjen vähentämiskeinona, Uusitalo kertoo.
MTT:ssä ja Lukessa rakennekalkitusta on tutkittu pariin otteeseen 2000-luvulla. Pitkäaikaisia vaikutuksia ei kuitenkaan vielä ole osoitettu.
– Tutkimukseen on haasteellista saada rahoitusta, sillä hankekaudet kestävät yleensä kolme vuotta ja rakennekalkituksen tutkiminen vaatisi pitkää seurantaa, Luken vanhempi tutkija Kimmo Rasa toteaa.
Enemmän rakennekalkitusta vai vähemmän lannoitusta?
Menetelmänä rakennekalkitus on viljelijän kannalta edullinen.
– Viljelijän on joka tapauksessa hyvä tehdä kalkitus ajoittain. Jos siihen panostaa käyttämällä rakennekalkkia, saa happamuuden vähentämisen lisäksi maan rakenteen paranemisen ja ympäristöhyödyn, Rasa toteaa.
Rakennekalkituksen ohessa on kuitenkin huolehdittava siitä, että pelto saa riittävästi orgaanista ainesta hyvän kasvukunnon ylläpitämiseksi.
– Kemiallisilla keinoilla ei voida korvata kaikkia maan luontaisia prosesseja, tutkijat toteavat.
Itämeren ravinnekuormituksen vähentämisen näkökulmasta tehokkainta olisi kuitenkin vähentää itse lannoitusta.
– Kaikki lähtee siitä, että lannoitteiden käyttö on järkevällä tasolla, Uusitalo toteaa ja päättää:
– Ympäristökorvausjärjestelmän fosforilannoituksen rajat ovat vieläkin väljät. Jos lannoittaa maksimien mukaan, yleensä lannoittaa turhan paljon – fosforia on useimmissa pelloissa riittävästi.
Kalkitus on ympäristöteko
Tavallisen peltokalkin levitysmäärät ovat olleet Suomessa laskussa jo useamman vuoden peräkkäin. Laskeva trendi on uhka sekä peltojen sadontuottokyvylle että ympäristölle. Kalkitussa maassa kasvit hyödyntävät ravinteet paremmin, jolloin ne eivät ole alttiina huuhtoutumiselle. Kädenojennuksena ympäristölle ja maataloudelle kalkkikaivosyhtiö Nordkalk laskee maanparannuskalkin hintoja heinäkuun alusta alkaen.
– Hinnan alennuksella haluamme tukea suomalaisen viljelyn kannattavuutta sekä Suomen ympäristötavoitteita fosforivalunnan pienentämiseksi Itämeressä. Viljelijät kaipaavat hyviä uutisia ja kädenojennuksia teollisuudelta ja kaupalta, sanoo myyntipäällikkö Timo Kanerva.
Kalkitus on tehokas, helppo ja edullinen keino vähentää maatalouden ravinnevalumia. Kalkitus ja rakennekalkitus tulisi saattaa kansallisen tuen piiriin, jotta fosforin päästötavoitteet saavutettaisiin. Toimivia vaihtoehtoja ei pitäisi jättää käyttämättä, jos niillä saavutetaan yhteinen hyöty. Nordkalk on tehnyt BSAG:lle sitoumuksen, jonka tarkoituksena on kehittää ratkaisuja Itämeren fosforikuormituksen vähentämiseksi. Tähän liittyen Nordkalk on aktiivisesti kehittänyt rakennekalkitusta savisten peltomaiden ravinnehuuhtoumien torjumiseksi.
